tiistai 14. kesäkuuta 2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus

Tämä on paikka jossa kaikki hajoaa, pilvet ja perheet, yläpuolella kaartuva tahmainen taivas minne pilvet jumiutuvat, kasaantuvat jonoksi, missä ne törmäävät toisiinsa ja repeytyvät irti jatkaen elämäänsä puolipilvinä, orpoina, turmeltuneina lapsipilvinä.

Ruotsalaisen Sara Stridsbergin neljäs teos Niin raskas on rakkaus kertoo tarinan nuoren tytön Jackien ja isän suhteesta. Suhteen teki hankalaksi isän alkoholismi ja mielenterveysongelmat, kumpi nyt johtui kummasta, mutta tytön lapsuus oli lasinen lapsuus ja lopulta äiti sai tarpeekseen ja isän oli muutettava pois. Isä joutui vuonna 1932 perustettuun mielisairaalaan Beckombergaan. Kirjailija on omistanut kirjan kaikille joiden matka kulki kyseisen sairaalan puiston ohi vuosien 1932 ja 1995 välillä.

"Toivoisin, että olisit kanssani viimeisillä hetkillä. Että saattaisit minut rannalle kun kävelen mereen, silloin en pelkäisi niin paljon."

Jackie oli 13-vuotias, kun isä joutui mielisairaalaan. Mielisairaalasta tuli hänen jokapäiväinen vierailukohde ja potilaista, hoitajista sekä lääkäreistä tuttuja. Mielisairaalan potilaat olivat Jackien ainoat ystävät sinä aikana, kun isä oli siellä. Alkoholisoitunut isä ei juuri välittänyt tyttärestään, mutta tytär ei voinut pysytellä pois sairaalan alueelta. Sairaalassa oli potilaina myös vaarallisia potilaita, joten Jackie oli todella heitteillä. Isä ei välittänyt ja äiti matkusteli ympäri maailman valokuvaamassa. Isän alkoholismin taustalla oli ikäviä asioita, mutta ikävä välinpitämättömyys oli traagista. Päästyään sairaalasta isä ei ollut vuosikausiin yhteydessä tyttäreensä. Tämä oli ehkä Jackien pelastus, sillä hänen elämänsä muuttui. Pelko omasta sairastumisesta oli kuitenkin aina läsnä. Pelko siitä, että isän sairaus olisi periytyvää.

Sara Stridsberg on kirjoittanut osin omaelämäkerrallisen koskettavan tarinan tytöstä, jonka lapsuus ja nuoruus kului isän alkoholismin ja mielisairauden maailmassa. Samanlainen elämä on monen lapsen arkipäivää tänäkin päivänä. Lapsi rakastaa, mutta vanhempi välittää vain itsestään ja pyörii sen oman sairautensa/alkoholisminsa ympärillä. Jossakin vaiheessa tulee mieleen, että ai joo, minullahan on lapsi, joka on jo aikuinen ja sama kuvio alkaa pyörimään vuosien tauon jälkeen. Lue kirjasta miten aikuistunut Jackie suhtautui isäänsä, joka oli koko lapsuuden pelotellut itsemurhillaan tytärtään. Tässä tarinassa oli syvää tarttumapintaa ja ihmiskohtaloita, joiden surullinen elämä oli kaukana normaalista elämästä. Tämä on kirjallisuutta, josta pidän kovasti, voisin lukea heti kirjan uudestaan.

Mikä minua pidättelisi maailmassa ellei köysi, ellei rakkaus, mutta mitään sellaista ei ole, ei ole koskaan ollutkaan.

Sara Stridsberg, Niin raskas on rakkaus *****
suom. Outi Menna
Tammen Keltainen Kirjasto 2016
s. 366
Beckomberga. Ode till min familj 2014

Leena Lumin bloggaus
Ompun bloggaus
Liisan bloggaus
Katjan bloggaus
Tämä kirja on jakanut lukijoiden mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta kirjaa on luettu ahkerasti blogistaniassa.

2 kommenttia:

  1. Vaikka ruotsin kieli katoaa minulta kovaa vauhtia täällä Keski-Suomessa ja saksa kiinnostaa, niin tämän kirjan nimi olisi ehkä kannattanut kääntää suoraan. Pidän nimestä Ode till min familj. Erittäin viakuttava teos<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsalaisen mielisairaalan nimi ei ehkä sano lukijoille mitään mikä on siinä ruotsalaisen kirjan otsikossa. Minä tykkään tästä Niin raskas on rakkaus nimestä. Kirjan rakkaus on todella raskasta. Se painoi minua lukiessa koko ajan, tuntui kuin en voisi hengittää kunnolla, mutta silti tämä kirja on huikean hieno kertomus lapsen tuntemuksista. Kirjailijan taito kertoa ikävistä asioista nousi sivuilta ja näin kaiken silmissäni ja haistoin, ruskeat likaiset hampaat, vanhan viinanhajun, tunkkaisuuden, lian, oksennukset, lääkkeet, huumeet ...

      Poista