sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Joyce Maynard: Vuori talon takana

Saan kiittää siitä sisartani, että olen vielä kertomassa, mitä sinä päivänä tapahtui. Kaksi kertaa oma siskoni on pelastanut minut, mutta minä en pystynyt pelastamaan siskoani.
Tämä on meidän tarinamme.

Yhdysvaltalaisen Joyce Maynardin kirjan, Vuori talon takana, päähenkilö on 80-luvun vaihteessa Kaliforniassa asuva Rachel. Hän asuu siskonsa Pattyn ja masentuneen äitinsä kanssa hajoamassa olevassa talossa vuoren lähellä. Heidän isänsä oli komea ja naisten kanssa viihtyvä rikosetsivä, joka sai työkseen selvittää seudulle asettuneen sarjamurhaajan tekosia. Nuoria naisia löytyi tapettuna vuorilta ja isä kielsi tyttöjä kiipeilemästä vuorilla, mutta sehän oli heidän leikkipaikkansa. Isän kiellot vain villitsivät tyttöjä. Rachelilla oli muutenkin hurja mielikuvitus ja hän oli päättänyt ottaa murhaajan kiinni. Siitähän seurasi sitten kaikenlaisia murheita tytölle, kun tuli sekaannuttua sellaiseen mihin ei olisi saanut. Rachel ja Patty olivat toistensa vastakohdat, sillä Rachel oli suulas, kova valehtelemaan ja sosiaalinen, Patty ei puhunut, mutta hän oli liikunnallinen ja viihtyi eläinten parissa. Yhdessä he olivat aikamoisia resupekkoja ja saivat hankkia syötävänsä ja huolehtia kotitöistä jotenkuten, sillä äiti ei kyennyt. Isän lähdön jälkeen hän hoiti vain työnsä eikä muuta. Tytöt olivat lievästi sanottuna tuuliajoilla.

Minä tunsin, kuinka sulat hipoivat käsivarsiani, minä sanoin. Minä tunsin ilmavirran, kun ne räpyttivät siipiään. Se oli kuin kuuma henkäys. Nyt tiedät, miltä tuntuu olla kuollut, minä sanoin. Tai ei vielä ihan kuollut, mutta melkein.

Kirjan alku on nuoren tytön näkökulmasta kerrottu tarina, jossa oli mukana runsaasti jännitystä ja siskosten yhdessä tekemiä seikkailuja lähiseudulla. Kukaan ei katsonut heidän peräänsä. Patty löysi koripalloilun avulla ystäväpiirin ja Rachel koulusta ystävät, jotka olivat kiinnostuneita murhista ja heidän komeasta isästä, joka näkyi usein telkkarista. Tytöt eivät juuri tavanneet isäänsä, mutta vilkkaan mielikuvituksen avulla Rachel keksi kaikenlaisia juttuja sarjamurhista. Kirjan alkuosa oli kuin villeimmästä Viisikko-kirjasta, leikkisää menoa jännityksen keskellä.

Vuori vain oli siinä, suoraan takapihallamme. Meillä ei ollut aikomustakaan pysyä poissa. Ei varsinkaan nyt, kun siellä vihdoin tapahtui jotain jännittävää.

Kirjan loppuosan tapahtumat kerrottiin kolmenkymmenen vuoden päästä. Rachel oli kuuluisa jännityskirjailija ja hän halusi lopultakin saada sarjamurhaajan kiinni. Hän suunnitteli ansan murhaajalle ja loput jätän lukijan selvitettäväksi. Jäikö murhaaja kiinni? Mitä tapahtui Rachelille ja Pattylle? Loppu on laimeahko ja aivan eri kerrontaa kuin alun tytön näkökulmasta kerrottu paikoin huvittava kertomus, tarinan olisin toivonut päättyvän tyttöjen nuoruudessa. Kiva yksityinen pointti kyllä lopusta löytyy, salaisuus, joka tuli harmillisen myöhään esille, mutta lisäsi kirjan ansiolistaa. Ei paha. ***

Joyce Maynard, Vuori talon takana
suom. Eeva Parviainen
Harper Collins Nordic 2016
s. 394
After Her 2013

Jennin bloggaus




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti