torstai 21. huhtikuuta 2016

Tommi Melender: Ranskalainen ystävä

Äiti tunnisti pilkan katseestani ja rupesi sättimään minua. Olin saanut alkunikin vahingossa. Äiti kertoi antautuneensa isälle mökkirannassa ilman suojausta. Kun hän varoittamatta risti jalkansa isän selän yli, isä urahti ja sylkäisi, vaikka oli luvannut olla laskematta sisälle. Aktin päälle he söivät laiturilla neulamuikkuja, joivat kotikaljaa ja katselivat oranssia auringonlaskua. Yhdeksän kuukauden kuluttua minä tulin maailmaan punakkana ja pahansisuisena. Olin vaikea lapsi, pahoinpitelin lelujani ja sain raivokohtauksia kaupan makeishyllyjen edessä.

Ensitutustuminen Tommi Melenderin tuotantoon oli tämä kirja Ranskalainen ystävä. Suomalainen julkisuuden henkilö Joel vetäytyi ranskalaiseen pikkukaupunkiin, koska ei jaksanut siihenastista elämäänsä. Uskon, että julkisuus voi olla aika työlästä ja sen avulla elantonsa hankkiminen käy sekin työstä. Mieleeni tuli kirjasta mm. Jari Sarasvuon konsulttifirma, joka koulutti firmoja tekemään yhä parempaa tulosta. Myytyään firmansa hyvällä hinnalla, firmalla menikin huonosti, Sarasvuon karisma oli lähtenyt, pöly jäi. Tässä kirjassa pohditaan myös firman menestymistä ja epäillään jopa parhaan myyntimiehen pettävän firman. Niinpä Joel miettii myös firman myymistä, sillä itse hän ei halunnut enää palata samoihin hommiin.

Katoin aamukahvit terassille, vaikka ilma oli edelleen enemmän syksyinen kuin keväinen. Norjalaisneule kutitti kaulaa ja lämmitti. Tuuli kahisutti jalavia kuin olisi etsinyt niiden lehvästöstä kolikoita. Siinä hetkessä oli jotain sellaista, mikä kirvoittaa huonoja aforismeja ja veteliä kielikuvia, mutta annoin itselleni luvan tunteilla. Pieni annos patetiaa silloin tällöin ei tekisi minusta imbesilliä loppuiäkseni.

Joel tutustui pikkukaupungissa Marceliin, joka oli historianopettaja, mutta naisystävänsä kuoleman jälkeen ei kyennyt enää opetustehtäviin. Muutenkin hän vihasi oppilaita. Kun vanhemmilta alkoi tulla valituksia, Marcel otti lopputilin ja palasi isänsä kuljetusyritykseen töihin, mikä oli huonompi juttu, sillä kuljetusyritys oli kaupungin rikollisliigan hallitsema. Marcelin vaikeudet alkoivat, kun hän päästi yhden ihmiskaupan uhrin pakoon. Kirja alkaa juuri noilla tapahtumilla, väkivallalla naisia kohtaan. Ihmissalakuljetus oli yksi pahe mitä tämä rikollisliiga harrasti, sillä koko kaupunki oli heidän hallussa ja pelkäsi heitä. Tuohon pikkukaupunkiin liittyi myös kilpaileva rikollisliiga. Pahuus oli levinnyt joka puolelle, mutta Joel ei pelännyt pahuutta, hänellä oli kestäminen omassa elämässä ja firmassa. Vanha äitikin tuotti ongelmia sekä velkaantunut veli. Kirja sisältää useita eri aiheita, joihin voisi syventyä pitemmäksikin aikaa, mutta Joelin elämä vakiintui Aronvillessa. Ystävyys Marcelin kanssa, pubi-illat ja kävelylenkit löytökoiran kanssa, siinä ne arkisimmat askareet. Taustalla väijyvä väkivalta ja sen mahdollisuus, pahuus, koskettivat hieman, mutta Joel yritti pysytellä niiden ulkopuolella. Mutta aina se ei ollut mahdollista.

Falloux käänsi pistoolin Julioon ja laukaisi. Laukauksen jälkeen kuulin rääkäisyn, mutta en tiennyt, tuliko se sisältäni vai ulkopuoleltani. Julion ruumis tuntui ensin kevyeltä ja sitten raskaalta. Se ei eläessään tiennyt kuolevansa eikä ehtinyt tietää sitä kuollessaankaan.

Tässä kirjassa oli runsaasti väkivaltaa ja pahuutta, jota oli ihmisten keskinäisissä väleissä, rikollisliigojen toiminnoissa ja myös televisiosta tulvi terrorismia ulos koko ajan. Päähenkilö ei ollut miellyttävä henkilö, mutta hän hoiti velvollisuutensa tosin ikävien ajatusten saattelemana, mutta eihän kukaan kuule mitä toinen ihminen ajattelee. Kuitenkin kirjan sisältämät ikävänoloiset mielipiteet laskivat arviotani. Tarina itsessään ja sen sijoittuminen Ranskaan oli  kirjan rikkaus. Asukkaiden tylyys ja ulkopuolisten ikävä kohtelu taas laski tunnelmaa, vaikka sehän on jo nähty miten vaikea tilanne Ranskassa on ollut ulkomaalaisten ja ranskalaisten välisissä kahakoissa. Pimeällä ei kannata liikkua ulkona. Todella ajankohtainen kirja, joka oli vuoden 2009 Finlandia-ehdokas. 

Tommi Melender, Ranskalainen ystävä ***
WSOY pokkari
s. 237
ensimmäinen painos 2009

Elinan, Sannan, Inan, Lurun, Erjan ja (todella kiinnostava keskustelu kirjailijan kanssa) Maarian bloggaukset kirjasta.



6 kommenttia:

  1. Tämä odottaisi minulla omassa hyllyssäni. Saa nähdä, tuleeko siihen tartuttua lähiaikoina.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä koko kirja oli mielestäni miehistä uhoilua, jota oikein korostettiin kaikella väkivallalla ja synkkyydellä. Lue ihmeessä ja kerro mielipiteesi :)

      Poista
  2. Mullakin on hyllylle tullut sama kirja ja haaveilen joskus lukevani sen. Pitäisi tutustua Melenderin teoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melenderin kirjan mielipiteet (?) tulivat niin yllättäen silmille, että ajattelen näin jälkeenpäin, että kirja muistutti suuresti Herman Kochin tyyliä, mutta oli vielä mustempi. Näen nyt noissa lainauksissani jopa mustaa huumoria, kaikki menee pieleen, mutta menköön mentaliteetilla.
      Kyllä minä luen vielä lisää Melenderin kirjoja :)

      Poista
  3. Olikohan se tämä Melenderin teos, joka minuakin jo odottelisi lukulaitteella. Aloitin kyllä jonkin jo kauan aikaa stten ja se alku ainakin oli täynnä miehistä uhoa ja väkivaltaa... Päätin jättää kiran odottelemaan sopivampaa aikaa.

    Melenderin tuotantoon pitäisi tutustua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue vaan ja kerro sitten mielipiteesi. Tässä kirjassa on ainakin runsaasti mielipiteitä.
      Varsinkin tuo viimeinen lainaus on erikoinen, kun siinä vertaillaan kolmessa lauseessa: tuliko se sisältäni vai ulkopuoleltani, tuntui ensin kevyeltä sitten raskaalta, ei eläessään tiennyt kuolevansa, eikä ehtinyt tietää sitä kuollessaankaan.
      Sitten suorastaan rakastan tuota lainausta:
      Pieni annos patetiaa silloin tällöin ei tekisi minusta imbesilliä loppuiäkseni.

      Poista