torstai 24. toukokuuta 2018

Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita



Aika on nähnyt heidät eikä käänny takaisin. Mutta aika ei unohda. Monen vuoden jälkeen se lähtee kyselemään heidän jälkeensä. Siihen väliin mahtuu muita sateita. Ja muita runoja, joita Zlatan toistelee mielessään aina kun tuntee itsensä yksinäiseksi. Mutta ne eivät vedä vertoja heidän ruumiinsa runoudelle, joka kietoutuu vanhan albanialaisen balladin sanoihin, jotka Slavica huutaa sotilaiden perään, kun nämä vievät hänen poikansa: aivan kuin vuodella ei olisi muita päiviä antaa.

Jokainen muistaa hirvittävän sodan keskellä Eurooppaa, kun entisen Jugoslavian osavaltiot sotivat toinen toisiaan vastaan. Ennen sitä useista kansallisuuksista koostuvasta väestöstä nousi kansallismieliset serbit, jotka pitivät itseään johtajakansana. Tämän sai karvaasti kokea mm. maassa asuvat albaanit 80-luvulla. Jugoslavian osavaltiot julistautuivat itsenäisiksi, mutta serbit halusivat itselleen Suur-Serbian. Sotien alettua 90-luvulla, ne kestivät pitkään ja ne olivat julmia. Tähän viitekehykseen albanialaissyntyinen Anilda Ibrahimi on kutonut unohtumattoman rakkaustarinan Zlatanista, joka oli serbi ja Ajkunasta, joka oli albaani. Kirjan nimi on Ajan riekaleita.

Zlatan taas haluaisi valita sanat yksitellen, tehdä niistä portaat, joita pitkin kiivetä. Mutta hän ei osaa. Ylitettävänä on autiomaa.
”Aika erottaa meidät”, hän sanoo, ”me kuulumme eri aikaan. Sinä tiesit alusta lähtien…”
”Tiesit mitä Zlatan? Mikä sinun aikasi sitten on? Sota? Kuolema? Menneisyys? Kerro se minulle, Zlatan. Mikä hitto sinun aikasi oikein on?”
”Minun aikani on Ajkuna.”

Zlatan ja Ajkuna ovat kasvaneet yhdessä kuin sisar ja veli. Heidän vanhempansa olivat ystäviä keskenään ja auttoivat toisiaan, kun vainot albaaneja kohtaan alkoivat, sillä Ajkunan isä oli kymmenen vuotta vankilassa, koska osallistui opiskeluaikana mielenosoituksiin. Zlatan ja Ajkuna tiesivät aina, että kuuluivat toinen toisilleen ja mikään ei voisi tulla heidän väliinsä, mutta he eivät tienneet sodan julmuutta ja sen mahtia erottaa rakastavaiset toinen toisistaan. Zlatan joutui sotimaan serbien joukoissa ja Ajkuna oli yksi serbien vihollisista.

Rakkaus polttaa meihin jokaiseen muistot ja haaveet sekä unelmat, joita kannamme aina mukanamme. Niin kirjan rakastavaisetkin kantoivat mukanansa muistoja nuoruuden rakkaudesta, siitä mitä oli ollut ja siitä miten elämän pitäisi nyt mennä yhdessä rakkaan kanssa. Ajalla on kuitenkin tapana haalistaa muistot ja tunteilla on tapana ja lupa muuttua. Lue kirjan unohtumattomasta tarinasta miten rakastavaiset selvisivät sodasta ja olivatko he luotuja toisilleen. Ajan riekaleita on kirja rakkaudesta julman sodan jaloissa, mutta Anilda Ibrahimi ei mässäile julmuuksilla, vaan ne tulevat hienovaraisesti esille päähenkilöiden muistoissa. Muistoissa, joita on ihan liian tuskallista ajatella. Ei unohdeta sitä mitä sota voi tehdä.

Anilda Ibrahimi, Ajan riekaleita *****
Suom. Helinä Kangas
Tammen Keltainen Kirjasto 2013
s. 327
Lámore e gli stracci del tempo 2009

Ibrahimi Anilda: Punainen morsian

tiistai 22. toukokuuta 2018

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin




Raskaana ollessani näin unta että sisälläni kasvava lapsi oli tiikerinpentu. Leikkisä, pehmeä ja hellyydenkipeä, ja sillä oli ruskeat silmät ja kultainen turkki. Sellaiselta näytit syntyessäsi.

Grönlannissa syntynyt tanskalainen runoilija ja kirjailija Naja Marie Aidt on kirjoittanut teoksensa Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin poikansa muistolle. Hänen poikansa kuoli vuonna 2015, kirja on koskettava runollinen surutyö. Kirjasta huokuu menetys ja tuska. Luin aluksi kirjaa tietämättä kirjailijan menetyksestä ja tunsin vahvasti kuoleman läsnäolon tekstissä. Niinpä aloin tarkastella teosta lähemmin ja huomasin takakannessa tekstin pojan kuolemasta. On todella surullista lukea kuolemasta ja surutyön tekemisestä. Kyyneleiltä ei voi välttyä lukiessa tätä pientä kirjaa, josta suuri pohjaton murhe ammentaa runollista tekstiä rakkaudesta poikaan.

Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin
anna se takaisin
anna takaisin se
minkä sait kuolleelta
kun seisoitte sateessa lumessa
auringossa ja kuollut oli elävä
ja käänsi kasvonsa sinua kohti
kuin haluaisi kysyä jotakin
mitä et enää muista ja myös hän
oli unohtanut sen ja siitä on
ikuisuus
nyt jo ikuisuus

Kirjassa käydään läpi äidin muistoja pojan kuoleman tapahtumahetkeltä ja –paikalta, sairaalasta ja muistoja pojan elämästä. Kirjailija ei unohda myöskään muistoja kuoleman jälkeiseltä ajalta ja hautajaisista. Kuvaus ei ole pikkutarkkaa, vaan se antaa myös lukijan ajatuksille luvan muokata omaa versiota tapahtumista, vaikka kirjailija haluaisikin tietää tapahtumista enemmän kuin on mahdollista tietää ja haluaa samalla syyn sille miksi onnettomuus tapahtui tai ylipäätään hän haluaa ymmärtää tapahtuman.

Kirjan tunnelmissa käydään todella syvillä vesillä ja koetaan monenlaisia tuntemuksia. Oman lapsen menetys on varmasti raastava kokemus, joka laittaa muistelemaan niitä yhteisiä hetkiä, joita on ollut ja joita ei tule enää koskaan olemaan.

Naja Marie Aidt, Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja
Suom. Katriina Huttunen
S&S 2018
s. 154
Har døden taget noget fra dig så giv det tilbage – Carls bog 2017

torstai 17. toukokuuta 2018

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään


Myönnettäköön kyllä, että saattaa tuntua ikuisuudelta, kun oma ulkonäkö vanhenee vain vuosikymmenen siinä missä muu maailma siirtyy Napoleonin kuolemasta aina ensimmäiseen kuukävelyyn.

Brittiläisen Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään teoksen päähenkilö Tom Hazard on 439 vuotta vanha, mutta näyttää nelikymppiseltä. Miten se on mahdollista selviää kirjan hämmästyttävästä tarinasta, joka sisältää sekä historiaan hyppääviä päähenkilön muistoja että hänen nykyaikaan sisältyvää elämää Lontoossa.

Tom Hazard on siis syntynyt keskiajalla Ranskassa, ja syy miksi hän äitinsä kanssa muutti Englantiin oli se, että Tom ei vanhentunut, eikä hänen ulkonäkönsä muuttunut, kuten muilla ihmisillä. Aika oli taikuuden ja mytologian aikaa, mutta noidat olivat kaiken pahan alku ja juuri. Tomin äiti oli selvästi noitunut poikansa, vaikka ei ollutkaan. Kirjan tarinasta löytyi muitakin satoja vuosia vanhoja ihmisiä. Yhteistä näille ihmisille oli se, että heidän piti vaihtaa asuinseutuansa tiheään tahtiin, etteivät asukkaat huomaisi, että kyseiset ihmiset eivät vanhene ulkonäkönsä puolesta.

Tom oli viettänyt mielenkiintoista elämää. Koska hän oli hyvä soittamaan eri instrumentteja, hän pystyi elättämään itsensä vuosisadoilta toisille muusikkona tai kiertävänä soittajana. Laivoillekin hän pääsi töihin, koska soitti hyvin. Tarinan historiallisessa hengessä tavataan useita kuuluisuuksia mm. Shakespieren, joka tietysti halusi Tomin soittamaan näytelmäänsä.

Tom oli yhden naisen mies, mutta rakas eli vain viisikymmentä vuotta. Avioliitostaan hänellä oli tyttö, joka oli perinyt isänsä taakan eli pitkän iän. Isä ja tytär etsivät toinen toistaan muuttuvassa maailmassa. Kirjan sivuilta voit lukea tarkemmin heidän vaiheistaan. Nykyisyydessä Tomilla oli pientä ihastusta ilmassa työkaverinsa kanssa. Jo oli aikakin, kun oli monta sataa vuotta ikävöinyt Rosea.

Ihastuin sangen suuresti tähän Matt Haigin erikoiseen kirjaan. Päähenkilö on kuin aikamatkailija, mutta sillä erotuksella, että hän ei hyppele vuosien ylitse, vaan elää ne kaikki. Keho toimii erityisesti. Maailmassa on sellaisia lapsia, jotka sairastavat geneettistä tautia, joka vanhennuttaa heidät ennen aikojaan. Kirjassa on aika jännä ajatus se, että ihminen voisi elää satoja vuosia vanhentumatta kovin paljon, kuten Tom Hazard eli. Tietysti draaman kaareen kuului myös ikävät ihmiset, jotka halusivat pahaa erityisille ihmisille. Heitä on ollut aina ja tulee jatkossakin valitettavasti olemaan. Matt Haig on kirjoittanut aikamoisen historiallisen kertomuksen, joka kietoi minut heti ensi sivulta pauloihinsa.

Oli vain yksi ainoa ajan sirpale ja siinä tämä rakkauden nuppu, jonka olimme istuttaneet.

Matt Haig, Kuinka aika pysäytetään *****
Suom.Sarianna Silvonen
Aula & Co 2018
s. 361
How to Stop Time 2017

maanantai 14. toukokuuta 2018

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä




Istanbulissa oli aivan tavallinen keväinen iltapäivä, yhtä pitkä ja harmaa kuin monet muutkin, kun Peri oivalsi jotain kylmäävää: hän kykenisi tappamaan toisen ihmisen.

Turkkilainen nykykirjailija Elif Shafak kirjoittaa huippuhienoja teoksia. Eevan kolme tytärtä on kirjailijan viides suomennettu teos. Blogista löytyy näistä kirjoista neljä. Ihastuin valtavan paljon kirjailijan Valkoiseen elefanttiin, joka oli historiallinen teos. Eevan kolme tytärtä kurkottelee lähihistoriaan 1980-luvulle ja 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin kirjan päähenkilö Peri opiskeli Oxfordissa. Nykyhetkessä Peri on 35-vuotias kolmen lapsen äiti Turkissa.

Eevan kolme tytärtä pureutuu Turkin yhteiskunnallisiin teemoihin menneessä ja nykyisyydessä. Naisen asema on suurentavan lasin alla, samoin uskonto ja sen varjossa tehtävät murhat ja väkivallan teot. Vuonna 2001 tapahtunut lentokonehyökkäys kaksoistorneihin on otettu kirjaan yhdeksi teoksi, joka vaikutti islamiin uskovien kohteluun ympäri maapallon. Myös huivin käyttö ja huiveja käyttävien kohtelu on esillä.

Peri on kiinnostunut islamista ja jumalasta, mutta hän elää rennosti ja vapaasti, vaikka äidin opit kummittelevat taustalla. Yliopistolla on kurssi, joka kiinnostaa Periä. Kurssinvetäjä on mielenkiintoinen ja karismaattinen nuorten ajatusmaailmaa muokkaava opettaja. Pian Peri huomaa opiskelevan innokkaasti kyseisen opettajan johdolla, ja toiveissa olisi, että suhteesta kehittyisi jotakin muutakin.

Perin onneksi samalla kurssilla on opiskellut myös kaksi hänen ystäväänsä. Lopulta tytöt muuttavat yhteisasuntoon, mutta kaikki ei ole hyvin. Luulisi kolmen islamtaustaisen tytön sopeutuvan hyvin yhteen, mutta ei. Eevan kolme tytärtä on kudottu menneisyyden ja nykyisyyden lankoja yhdistelemällä. Välillä kuljetaan Oxfordin yliopistolla ja kaupungilla, välillä Istanbulissa. Kirjailija asuu itse nykyisin Lontoossa, joten hänellä on näkemystä englantilaisuudesta ja myös turkkilaisuudesta poismuuttaneen kriittisestä näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan tarina on jälleen nautittavaa ja koukuttavaa ja uppouduin siihen ihastuneena. Elif Shafak on kirjailija, jonka teokset paranevat kirja kirjalta ja tarina tarinalta.

Hän oli väsynyt itseensä, ja menneisyys raastoi ja tulevaisuus pelotti häntä. Hän oli sielultaan synkkä, luonteeltaan empivä ja arka kuin vastasyntynyt tiikerinpentu, joka ei kykene pitämään arvossa villiä luontoaan…

Elif Shafak, Eevan kolme tytärtä *****
Suom. Sari Karhulahti
Gummerus 2018
s. 482
Three Daughters of Eve 2016

Shafak Elif: Kirottu Istanbul
Shafak Elif: Kunnia
Shafak Elif: Valkoinen elefantti

lauantai 12. toukokuuta 2018

Onnittelut äideille!


Ohoh kullaista kotia


Lämmin paita liinainenkin,
oman äitin ompelema;
vilu on vaippa villainenki,
vaimon vierahan tekemä.

Lämmin on emosen sauna
ilman löylyn lyömättäki;
kylmäpä kyläinen sauna,
vaikka löyly lyötäköhön.
Koria kotoinen leipä,
jos on täynnä tähkäpäitä;
vihavainen vieras leipä,
vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa,
ruokoinen isosen ruoska,
joskon viikon virpokohon,
rupeaman ruoskikohon;
vitsa vierahan verinen,
kyläläinen kynnäppäinen,
josko kerran iskeköhön,
tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia,
armasta ison eloa!
Jos oli unta viljemmältä;
ei toruttu torkunnasta,
makoomasta ei manattu.


Kanteletar

Onnittelut äideille!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Ulla Svensk: Unelmakakut


Kevät on saapunut lämmittämään mieltä ja kehoa pitkän talven jälkeen. Keväällä on myös runsaasti juhlapäiviä ja tuntuu, että melkein joka viikko on lyhennetty juhlapäivien johdosta. On vietetty pääsiäistä ja vappua sekä helatorstaita. Sunnuntaina tulee vuoroon monelle äidille erityisen juhlava päivä eli äitienpäivä. Päiväkodeissa, esikouluissa ja kouluissa on askarreltu salaisuuksia äidille. Kotona pitäisi vielä kehitellä kakku, ennen kuin äidit heräävät 🌹

Ulla Svenskin Unelmakakut leivontakirja on jokaiselle leipomisesta haaveilevalle hyvä perusteos, josta on iloa vuosiksi eteenpäin. Kirjan kakut, leivonnaiset ja suolaiset purtavat ohjataan melkeinpä kädestä pitäen tekstin ja opastavien kuvien kera. Näiden ohjeiden avulla onnistuvat juhlapäivien vähäisemmät tai runsaammat tarjoilut, kun malttaa lukea ohjeet ja tarkistaa, mitä leivonta-aineksia ja välineitä tarvitaan. Itse innostuin suuresti kirjan kauniista kasviskakusta. Ja miltä kuulostaa Poliisimestarin auto tai Tatu ja Patu uimassa -kakku? Kirja sisältää kesälomille siirtyville koululaisille hauskoja kakkuaiheita. Mieheni kertoi, että hänen äitinsä teki hänelle aina kakun, kun koulu päättyi. Kaupan kakku ei kelvannut, kakun oli oltava kotonaleivottu.


Unelmakakut teoksesta löytyy tavallisten kakkupohjien lisäksi erikoisruokavalioiden kakkupohjia.  Kakun kuorrutukseen on monenlaisia kreemiohjeita sekä levitettäviä ja kaulittavia kuorrutteita. Fantasiakakuissa on käytetty marsipaania. Tykkään kovasti tuoreista mansikoista, joten ihastuin Mansikkatiramisuun, joka on lisäksi gluteeniton ja tehdään kääretorttupohjalla. Uskon, että moni keliaakikko ihastuu juhlissa kuin juhlissa tällaiseen kakkuun.


Moni kakuntekijä on innostunut tekemään hyydytettyjä kakkuja, joihin ei tarvita uunia. Hyydytetyt kakut ovat nopeita valmistaa, jos omistaa toimivan jääkaapin. Minun lempparikakku hyydytetyistä kakuista on upea Mansikkainen appelsiincharlotta, joka tehdään kääretorttupalasista ja johon hyydytetään sisälle runsas täyte. Kääretorttuihin laittaisin itsetehtyä mansikkahilloa. Täytteeseen on laitettu mm. appelsiinijogurttia ja ananasta, joten täyte on terveellisempi kuin pelkästä kermavaahdosta tehty täyte. Maistuu varmasti jokaiselle herkkusuulle.


Ulla Svensk on pitänyt netissä suosittua leivontablogia ja telkkarissa leivontaohjelmia. Hänellä on myös leivontaan liittyvä verkkokauppa netissä. Unelmakakut on hänen ensimmäinen leivontakirjansa, jonka jälkeen on ilmestynyt melkein joka vuosi uusi leivontakirja. Tällä hetkellä niitä on jo kahdeksan. Leipomisesta on tullut monia kiehtova harrastus. Tämän kirjan kuvien ja ohjeiden avulla pääset mukaan leivonnan iloihin ja riemuihin asiantuntevan leipuri-kondiittorin avulla. Suosittelen 🌹

Ulla Svensk, Unelmakakut *****
Otava 2008
s. 216
Leivontakirja

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois


Olin aseistanut huuleni hymyillä, silmäni soveliaalla kyynelten kiillolla ja nenäni niiskauksilla. Olin valmis sulkemaan hiussalonkini seuraavaksi viikoksi ja lähtemään etsimään ihmettä anoppi vanavedessäni. En ollut odottanut huoneeseen toista hymyilevää naista, keltaista naista, jolla oli verenpunainen suu ja joka virnuili kuin uusi morsian.

Nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n esikoisromaani Älä mene pois on loistava teos. Tämä teos on niin täynnä tunteita ja afrikkalaista elämänmenoa, että sydämeni meinasi pakahtua lukiessani sivuja eteenpäin. Heti kirjan alkusivuilta käy ilmi, että kirjan päähenkilö Yejide ei ole tullut raskaaksi neljän avioliittovuoden jälkeen, joten suvun voimin on hankittu Yejiden miehelle uusi kakkosvaimo. Eihän nyt miehessä voi mitään vikaa olla, vaimohan se ei pysty saaman lasta, mikä lie noiduttu.

Asiaan ei auttanut edes se, että Yejide oli seurusteluaikana jo sanonut, että hän ei halua jakaa aviomiestä muiden vaimojen kanssa. Afrikassahan on yleistä, että miehellä on useampi vaimo. Alkaa kilpajuoksu, kumpi tulee ennemmin raskaaksi Yejide vai kakkosvaimo. Tietystikään vaimot eivät tule keskenään toimeen  ja se aiheuttaa ikäviä tilanteita. Lisäksi Yejide tuntee mustasukkaisuutta miehensä jakamisesta toisen naisen kanssa. Tällaiset tuntemukset ovat varmasti tuttuja monelle suomalaisellekin, kun suhteeseen ilmestyy uusi jäsen. Jotakin särkyy tunne- ja yhteiselämästä, se on ainakin varmaa huolimatta siitä, että liitto on rakkausliitto.

Älä mene pois on värikylläinen ja intohimoinen kertomus parisuhteesta ja suhteen karikoista uuden jäsenen ilmestyttyä siihen. Joku voisi sanoa, että kannattaisi hankkia itsellekin seuraa, mutta suosittelisin lukemaan kirjan kuvioista mitä siellä oikein tapahtuu. Tarina ei ole niin yksiselitteinen kuin tästä minun esittelystä voisi luulla. Taustalta löytyy salaisuuksia ja valheita, jotka vaikuttavat vuosien päähän kirjan perhedraamassa.

Yejide on päättäväinen yliopiston käynyt nuori nainen, jonka itsevarmuus murenee avioliittoon liittyvien ikävien tapahtumien myötä. Jossakin vaiheessa henkinen kantti sanoo, että nyt ei jaksa enempää. Päivistä voi tulla mustaakin mustempia. Moni haluaisi heti tietää, että syntyikö parille lapsia, mutta suosittelen lukemaan kirjasta, sillä en halua spoilata enempää kirjan unohtumatonta tarinaa. Kirjan loppu on äärimmäisen tunteellinen ja suosittelen varaamaan nenäliinoja kirjan loppusivuja varten. Toisinaan on mahdollista tavoittaa onnen ja rakkauden, vaikka uskoo niiden unohtaneen sinut lopullisesti. Yejide  on onnensa ansainnut. Rakastuin intensiivisesti kirjan pakahduttavaan tunnelmaan Nigerian polttavan kuuman auringon alla.

Tätä nykyä selitän itselleni, että sen takia venyin mukautumaan jokaiseen uuteen nöyryytykseen – jotta minulla olisi joku, joka etsisi minua, jos katoaisin.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀, Älä mene pois *****
Suom. Heli Naski
Atena 2018
s. 300
Stay With Me 2017

Annikan, Zephyrin, Annelin, Lauran, Ompun, Elegian ja Airin bloggaukset kirjasta.